Juu eli nyt alkaa sitten semmoinen legacy challenge kuin Honkalehto. Minulla ollut muutama ennenkin, mutta kone sitten rakastanut minua ja potkinut taikka tuhonnut kaikki tiedot yms. :/ Nyt toivokaamme ettei käy samoin, ja edellisestä Lc’stä onkin sitten aikaa, joten tönkköä tekstiä tulossa! Ja kritiikki sallittua, kunhan nyt asiallisen puoleista. Kommenttia kiitos! :> Ja näin se alkaa…
HUOM: Kuvat suttuisia alussa, ne paranevat vähän matkan varrella.
Jep, eli tässä hän nyt on, tulevaisuuden lupaus & kanta-äitimme Kairi Honkalehto, punahiuksinen nuorukainen, perhettä etsimässä.
Kairi on suht siisti, menevä ja toimelias sim. Hän on vakava, mutta mukava. Nuorukainen on tietotavoitteinen oinas jolla on elämän toiveena olla kaupunki suunnittelija. Kairi tykkää musta hiuksisista ja lihaksikkaista miehistä, ja ei siedä kasvissimejä.
En usko, että ne miehet & perhe kiikareilla taivaalta löytyy.. "Epäiletsä mun miehen etsintä kykyjä?!" En toki. *köhköh*
Tämmöisen mökkerön saikin siis punahilkkamme 4800 simeleonilla. "Onhan tämä vitsi, en kai minä joudu tuossa asumaan, eihän siinä oo ees lattiaa! saatika kaikkia seiniä?!" Mä en vitsaile talojen kustannuksella, honey :>
No joo, eipä tainnut haitata kovin pitkään huono asuintila. Innoissaan Kairi juoksi kaukoputkelle, äh, mikä kyttäysfriikki.
"Oi! Ihanan pieni keltainen taksi, voi kun söpö. Minäkin haluan tuollaisen!" Joo, sitten kun olet RIKAS, Kairi, sitten kun olet rikas. :)
Mutta jäiväthän ne naapurien kyttäykset vähemmälle, kun teini tyttö nimeltä, vaikka Riina, (muistan aina nimet ja niin edelleen.. ^^') tuli tuomaan päivän lehden.
"Hellou! Mä olen Kairi Honkalehto, mukava tavata!" Postineiti ei näyttänyt kovin halukkaalta kättelemään. "Ehh, moi vaan... Kairi" hän sanoi ja ojensi kättään hieman epäillen Kairin kättä kohti, eipä sillä, en minäkään noin innokasta naista välttämättä kättelisi...
"Hahaa, juksasin!" Kairi hihkaisi ja hieraisi hiuksiaan. Vanha kunnon Tukka hyvin - jekku. Hetken neiti näytti hieman nyrpeältä, hieman noloa?
Mutta nauramaan molemmat lopulta yltyivät. "Hahhahhaa, oletpas sinä hauska" Postinkantaja kikatteli.
Lopulta sai Kairikin lehtensä, ja postinkantaja lähti tiehensä. Hän etsi vapaita työ paikkoja, mutta eihän niitä semmoisia löytynyt, lukuunottamatta Ravintola alan tiskaajan hommaa "En jaksa", Urheilu alan maskotti hommaa "Ja kaikki heittelis jollai roskilla jos joukkue ei pärjäis? Ei kiitos", sekä vielä opettajan paikkaa jota hän ei vain suostunut ottamaan. Joten tältä päivältä jäi työt saamatta. Omapa on elämäsi, ja rahatilanteesi, mutta miehen hankit. Ja piste.
Ja kuvioihin astelee kaikille tuttu, Rod Humple!
Ja niinkuin yleensä, jättää jälkeensä lahjan, jonka sisältöä emme tiedä :/ Mutta Kairilla oli kuitenkin vallan muuta hommaa, kuin kiinnittää huomiota lahjaan, nimittäin...
Mies, nimeltä Joonas Karsta! Hänkin varmaan kaikille tuttu. Ja tietenkin myös Kairi iski silmänsä mieheen, niinkuin moni muukin ennen.
"Öö, mä oon Kairi Honkalehto, hauska tavata. Kukas sä olet?" Kairi aloitti, hieman kangerrellen. "Jaa, moi Kairi, minä olen Joonas Karsta" Joonas vastasi tottuneesti. "Krmh, sulla on hienot vaatteet, öö.. Joonas" Kairi takelteli, huonoa flirttailua. Kun ei vaan osaa. Mutta Joonas näytti imarrellulta, ja se on pääasia ;)
Sitten olikin aika jo laittaa Joonas menemään, tietenkin puhelin numeron kysynnän jälkeen, joka irtosikin hetimmiten. Ja silloin alkoi salaperäinen lahja kiinnostaa. 'Toivottavasti täällä on rahaa, koska olen ihan peeaa' Kairi toivoi mielessään. Mutta..
Tietokonehan sieltä paljastui, ja viimeisillä rahoilla siihen hankittiin pöytä ja tuoli. Nopeasti Kairi kävikin surffailemassa itselleen työpaikkaa, mutta ei löytynyt netistä sen paremmin kuin lehdestäkään. Mutta oli siitä tietenkin rahallistakin hyötyä, myydessä siitä sai vähän päälle 1000 §, joilla voisi elää vähän pidempään.
